Hyvää joulukuun 7 päivää! Oletteko te miettinyt koskaan minkälainen olisi teidän oma unelmien hevonen? Jos ette, niin tänään puhutaan minun unelmieni hevosesta!
Minun unelmieni hevonen olisi varmaan joku puoliverinen GP ratsu, tai hieno ryhdikäs tukkajumala friisiläinen. Haluaisin, että hevosen kanssa voisi tehdä melkeinpä mitä vain ja meillä olisi täysi luottamus toisiimme. Hevosen ei tarvitsisi olla mikään tossun alla kulkeva märehtijä, vaan sellainen vähän pilkettä silmäkulmassa omaava, miellyttävä ja muutenkin yhteistyöhaluinen kaveri, eikä mikään elämään kyllästynyt ja laiska. Oman moottorin omaava jota ei pieni tuulenpuuska jännittäisi, vaan kulkisi maastossakin ihan lumpsusti.
Viimevuosina minun ympärillä pyörineet hevoset eivät ole olleet mitään puoliverisiä tai friisiläisiä päinvastoin. Enkä ole päässyt pyörimään ympäri kisakenttiä ja hakemaan sitä kokemusta mitä suurin osa nuorista ratsastajista haluaa. Kuitenkin olen ollut hurjan onnekas, että olen saanut ratsastaa perus suomiputeilla jotka ovat opettaneet sitä sun tätä, saanut aloittaa Latella ja pyöriä muillakin talleilla heppoja liikuttelemassa.
Jillan blogia lainaten:
Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä ja siihen, että suhteen eteen täytyy tehdä paljon töitä sekä kompromisseja. Realistisessa maailmassa ei välttämättä saa juuri sitä, mistä unelmoi.
Voi saada paljon enemmän - enemmän, kuin osaa edes toivoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti